25 syyskuuta 2014

Suomalaista musiikkia Saatanasta

Jos ei rockbiisissä lauleta seksistä tai huumeista, niin Saatanasta varmasti - ainakin salaa takaperin. Ja sielunvihollisestahan riittää moneksi.

Kaikenlaisia piruja on hyvä syyttää niin omista virheistä kuin nuorison turmelemisesta, ne kun menevät niin herkästi korvasta sisään ja aiheuttavat kaikenlaista hämminkiä. Kuvaannollisempi paholainen kelpaa niin ihmisen pimeän puolen symboliksi kuin ulkoistetuksi kilpakumppaniksi elämän koettelemuksissa. Syntisiä kyttäävä ja rankaiseva Saatana taas ei välttämättä ole kummoinen kapinallinen, vaan osa systeemiä ja mukana Jumalan juonessa.

Perkeleiden palvonta ja ylistys on toki oma lukunsa paholaisaiheisessa musiikissa. Jätän mieluiten menemättä sen syvemmin satanistien ja saatananpalvojien erottelun suohon kahlailemaan. Voinee kuitenkin todeta, että tämän aihepiirin voi ottaa enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti, tai lähestyä sitä täysin kieli poskessa ja kauhuelokuvien ja hevimetallin popkuvasto mielessä.




Kuten otsikosta voi kenties arvata, tämä on jälleen ainoastaan kotimaan katsaus aiheeseen. Vielä on kenties Saatanaa jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti