21 toukokuuta 2015

Retrofantasia, osa 2

Siirrytään 80-luvulle, jolloin (omien mielikuvieni maailmassa) hippien psykedeeliset visiot vaihtuivat toiminnallisten miekkasankareiden seikkailuihin. Malliesimerkkinä tästä on elokuva Conan - barbaari (jonka soundtrack on muuten upea). Samaa soturiestetiikkaa miekkoineen ja karvakalsareineen edusti rokkipuolella etenkin Manowar, ja myöhemmin jotakuinkin jokainen power metal -bändi.

Miekkamiesten ja sotaisien viikinkijumalien taisteluiden ohella toinen 80-luvun fantasiarokin trendi oli 70-luvun velho- ja demonitouhujen muuttuminen astetta synkemmäksi. Tämä sitten näkyi saatananpalvontapaniikissa, jonka myötä niin hevimusiikki kuin roolipelitkin nousivat hetkellisesti huolestuttaviksi ja paheksuttaviksi harrastuksiksi. Ja tulihan niitä black metal -tyyppejäkin sitten, jotka ottivat paholaisenpalvonnan itsekin ihan tosissaan.

 

22 huhtikuuta 2015

Retrofantasia, osa 1

Tämänkertainen valikoima fantasiarokkia 70-luvulta on kaksiosaisen listan ensimmäisen puolikas. Idea näihin listoihin syntyi työnimellä "Soundtrack vanhan koulukunnan D&D:lle".

Ensimmäinen, ja ainakin joillain mittapuilla suosituin perinteinen roolipeli, Dungeons & Dragons, syntyi nimittäin 70-luvulla. Siitä asti peli on vaikuttanut merkittävästi scifi- ja fantasiapopkulttuuriin, ja toisaalta ahminut kyltymättömästi vaikutteita genrekirjallisuudesta ja mytologiasta. Samoihin aikoihin fantasia- ja taruaiheet olivat pinnalla myös rockmusiikissa. New age -hipit elivät psykedeelihuuruista vesimiehen aikaa ja lukivat Tarua sormusten herrasta, ja ensimmäiset hevibändit lauloivat velhoista ja demoneista. 

Fantasia- ja roolipeliharrastukseni, hevidiggailun, ja esoteerisiin aiheisiin liittyvän uteliaisuuden vuoksi nämä ilmiöt ovat mielessäni kietoutunut yhteen muodostaen vinoutuneita mielikuvia siitä, millaista oli 60-70 -luvuilla. Näillä soittolistoilla maalailen siis äänimaisemia ajasta, jolloin itse en ollut syntynytkään. Roolipelipiireissä on viime vuosina ollut muodikasta paluu harrastuksen juurille, ja tämä musiikki toiminee mainiosti retrohenkisen fantasiaseikkailun ääniraitana.


Kyllä, lista alkaa Hectorilla. Herra Mirandos -levy on paras esimerkki 70-lukulaisesta hippimystiikasta suomalaisessa populaarimusiikissa, jonka tähän listalle keksin. Sillä on myös tärkeä osa oman lapsuuteni musiikkimuistoissa.

11 helmikuuta 2015

Vampyyrimusiikkia

Tämänkertainen soittolistani juhlistaa tarpeettoman monivuotiseksi venyneen gradunkirjoitusprosessin päättymistä. Vampyyrielokuvia käsittelevä opinnäyte on - aiheeseensa nähden osuvasti - tuntunut toisinaan aikamoiselta voimia imevältä hirvitykseltä. Nyt kun se on paitsi valmis, myös ryöminyt yliopistobyrokratian rattaiden läpi 40 opintopisteen laajuiseksi merkinnäksi opintosuoritusotteeseen, on olo melkoisen huojentunut. 

Peikkojen ja perkeleiden viitoittamalla mörkömusiikkilinjalla jatketaan siis jälleen, tällä kertaa vampyyrien parissa.


Loppukevennykseksi päätynyt Frederikin biisi ei ole ainoa vampyyriaihetta käsittelevä suomi-iskelmä. Muitakin lähes yhtä hienoja vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla, mutta ne eivät olleet Spotifyssa. Erityiskiitos Ainolle näiden löytämisestä:

Johanna Raunio - Dracula

Eveliina Kurki - Vampyyri mä oon

25 syyskuuta 2014

Suomalaista musiikkia Saatanasta

Jos ei rockbiisissä lauleta seksistä tai huumeista, niin Saatanasta varmasti - ainakin salaa takaperin. Ja sielunvihollisestahan riittää moneksi.

Kaikenlaisia piruja on hyvä syyttää niin omista virheistä kuin nuorison turmelemisesta, ne kun menevät niin herkästi korvasta sisään ja aiheuttavat kaikenlaista hämminkiä. Kuvaannollisempi paholainen kelpaa niin ihmisen pimeän puolen symboliksi kuin ulkoistetuksi kilpakumppaniksi elämän koettelemuksissa. Syntisiä kyttäävä ja rankaiseva Saatana taas ei välttämättä ole kummoinen kapinallinen, vaan osa systeemiä ja mukana Jumalan juonessa.

Perkeleiden palvonta ja ylistys on toki oma lukunsa paholaisaiheisessa musiikissa. Jätän mieluiten menemättä sen syvemmin satanistien ja saatananpalvojien erottelun suohon kahlailemaan. Voinee kuitenkin todeta, että tämän aihepiirin voi ottaa enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti, tai lähestyä sitä täysin kieli poskessa ja kauhuelokuvien ja hevimetallin popkuvasto mielessä.




Kuten otsikosta voi kenties arvata, tämä on jälleen ainoastaan kotimaan katsaus aiheeseen. Vielä on kenties Saatanaa jäljellä.

25 elokuuta 2014

Hipeti Hop

Tällä kertaa olisi tarjolla soittolistallinen hiphop-musiikkia - genre, joka noin laajemmalti ei ole se itselleni kaikkein tutuin tai läheisin. Alkuun tällaisen kuuntelua onkin tullut vähän häpeiltyä ja seliteltyä niin, että nämä minun kuuntelemani artistit ovat jollain tapaa keskivertoräpin (en vieläkään tiedä mikä se hiphopin ja rapin ero on) massasta poikkeavia. Ehkä ovatkin, mutta niitä alkaa olla sen verran monta, että alkaa olla turha selitellä liikaa.

Suomalaisessa hiphopissa minuun tuntuisi uppoavan (mielenkiintoisten musiikillisten puolten ohella) ainakin se, että sanoituksissa mennään fiksusti, tai edes tyhmästi mutta nokkelan oloisesti, ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin ja ekologisiin asioihin. Toisaalta myös tarpeeksi hörhö kama viehättää ihan hörhöydellään, oltiin sitten salaliittoteorioiden, alitajunnassa vaanivien liskojen tai post-apokalyptista videopelikuvastoa käyttävän uhoamisen parissa.

Ja tosiaan, jostain syystä räppiä kuuntelee lähinnä suomeksi (joku Don Johnson Big Band tuossakin listassa taitaa kuitenkin räpätä englanniksi). Olisi niitä ulkomaisiakin ehkä jokunen kuunneltava, mutta ei niin paljoa että ne eivät pistäisi korvaan muuten suomalaisvaltaisessa listassa. Palaan ehkä siis asiaan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa toisella listalla, kun olen kansainvälismmin hiphoppiin saanut aikaiseksi tutustua.


Listalle olisi toki pitänyt laittaa myös Raptoria, jos Spotifyn valikoimassa olisi edes joku tuon suomiräpin ehdottoman keskeisen edustajan klassikkobiiseistä. Niitä tuli jo joskus varhaisessa teini-iässä kuunneltua. Onneksi on myös YouTube

07 elokuuta 2014

Sotamusiikkia

Parhaillaan ihmisiä tapetaan suuressa mittakaavassa ympäri maailmaa — esimerkiksi Irakissa, Ukrainassa ja Palestiinassa mediassa huomiota saaden, ja sitten toisaalta paikoissa joista ei olisi kuullutkaan ellei Wikipediassa olisi listaa parhaillaan käynnissä olevista aseellisista konflikteista.

Tavalliset ihmiset joutuvat jatkuvasti ympäri maailmaa poliittisten, ideologisten, tai täysin irrationaalisten voimien heittelemänä, houkuttelemana ja pakottamana tilanteisiin, joissa tuntuu välttämättömältä tai ihan asiaan kuuluvalta tietoisesti tappaa suuria määriä kanssaihmisiä. Ja kärsimään joutuvat niin sotilaat kuin sivullisetkin.

Kaikki tämä on tietenkin kamalaa, ja jokunen asiaan kantaa ottava musiikkikappalekin on aiheesta syntynyt. Tällä listalla siis kaikenlaista  hippien protestilauluista sotauupumuksesta kertovaan avaruusrokkiin ja paatoksellisen pasifistiseen suomi-iskelmään.


Bonuksena vielä ajankohtainen video aiheesta Israel. Ainakin omaan mediakuplaani suodattuneen informaation perusteella siellä on meneillään miehitettyjen alueiden asukkaiden terrorisointia ja hävittämistä täysin ylivoimaisella sotilaallisella voimalla. Tämä on kuitenkin saatu varsin suuren yleisön silmissä näyttämään oikeutetuilta sotatoimilta. Israelilaisten siviilikohteiden suuntaan lauottuja raketteja mitenkään hyväksymättä tai Hamasia ym. muutenkaan ihannoimatta on Israelin harjoittama sairaaloiden ja koulujen pommittaminen erityisen hirveää. Erityisen absurdilta näyttää konfliktin osapuolien aiheuttaman tuhon ja kärsimyksen, tai miehittäjän ja miehitettyjen valtasuhteen esittäminen millään mittapuulla tasapuolisina.

25 kesäkuuta 2014

Lauluja peikoista

Folkloristiopiskelijana ja fantasiaviihteen harrastajana peikot ja muut oudot otukset ovat lähellä sydäntä, ja tämänkertainen soittolista onkin omistettu peikkoaiheiselle musiikille. Peikolla voidaan tarkoittaa jos jonkinlaista mörrimöykkyä jättiläisistä pieniin menninkäisiin*, ja sama kirjo löytyy peikkomusiikistakin.

Skandinaavisen kansanperinteen peikot edustavat usein demonisoitua esikristillistä pakanamenneisyyttä. Esimerkiksi Garmarnan tällä listalla esittämä Herr Mannelig on vanha balladi, jossa peikkonainen yrittää turhaan kosia kunnon kristittyä ritaria. Vähän niinkuin kuin menninkäinen päivänsädettä.

Sotaisampia kristittyjen ihmisten ja pakanallisten peikkojen kohtaamisia kuvaavan Finntrollin peikot ovat syrjäisten korpien alkuasukkaita, joiden veristä kristittyjen teurastusta ehkä oikeuttaa kotiseutujen puolustus, mutta kansanperinteellä ja blackmetal-synkistelyllä maustetusta väkivaltaviihteestä hilpeän humppahanurin säestyksellähän tässä toki lähinnä on kysymys. Finntroll oli paitsi tärkeä tekijä teini-iässä kokemassani metalliheräämisessä, myös julkaissut varsin laajan tuotannon peikkoaiheista musiikkia, joten bändi on täysin oikeutetusti aavistuksen yliedustettuna soittolistalla.

Valtaosan listasta vievän skandinaavisen kansanperinteen peikon ja folkmetallipeikon kaksosparin ohella peikot seikkailevat lastenlauluissa, juomalauluissa ja klassisessa musiikissa. Erikseen täytyy mainita myös Ryhmäteatterin mainion Taru sormusten herrasta -levytyksen Kivipaaden peikko. Itse asiassa kannattaa ehdottomasti kuunnella koko levy.

Listan päättää Kotiteollisuuden tulkinta Taiskan iskelmäklassikosta Haltin häät**. Laulussa tosin seikkailevat pohjoisen syrjäseuduilla ennen ihmistä elelleet jättiläiset peikkojen sijaan, mutta ei se ole niin justiinsa näiden otusten kanssa. Olisi Kotiteollisuudella se toinenkin peikkolaulu, mutta sitä nyt en pidä juuri minään.




*Menninkäinen taas voi tarkoittaa paitsi pientä keijua tai peikkoa, myös pelottavaa henkiolentoa.

**Ylimääräisenä päätösbiisinä mainittakoon kuitenkin vielä tämä